Lager on koko maailman mittakaavalla suosituin oluttyyppi. Kotimaisista oluista muun muassa Sinebrychoffin KOFF-olut kuuluu lagereihin. Lager tarkoittaa saksaksi varastoa ja lagerilla viitataan oluttyyppeihin, joiden käyminen tapahtuu viileissä varasto-olosuhteissa. Suomen kieli on lainannut itselleen lager-sanasta muunnoksen lagerointi, millä tarkoitetaan oluen kypsyttämistä kylmässä. Lagerin valmistus viileässä edistää oluen säilyvyyttä, sillä viileässä hiiva taltuttaa bakteerit. Lager- eli pohjahiiva olut syntyi 1800-luvun alussa Keski-Euroopassa. Suurin osa valmistettavasta oluesta on vaaleaa lageria, mikä on Suomessakin juoduin oluttyyppi.

Lager oluttyyppinä

Lager-olueksi kutsutaan yleisesti kaikkia pohjahiivaoluita. Oluet siis jaetaan niiden valmistuksen mukaan pinta- ja pohjahiivaoluisiin sen mukaan, mitä hiivaa valmistuksessa käytetään. Kuten nimikin jo kertoo, pohjahiivaoluissa pohjahiiva käymisvaiheen aikana laskeutuu käymisastian pohjalle siinä missä pintahiivaisen oluen hiiva nousee pinnalle. Maun kannalta käymistavalla on väliä. Pohjahiivaoluet käytetään kylmässä ja oluen käyttäminen kylmässä johtaa siihen, että viileässä hiivan käyminen ei tuota juurikaan käymisaromeita. Pintahiivaoluet puolestaan käytetään lämpimässä ja pintahiivaoluelle on tyypillistä käymisaromien maku, kuten ale-oluiden hedelmällinen maku.

Lager käy valmistusvaiheessaan pitkään. Valmistus aloitetaan aloittamalla käyminen viidestä asteesta. Jotta lager käy oikein, voi lämpötila nousta käymisvaiheessa vain muutaman asteen, minkä jälkeen lämpötila lasketaan takaisin viiteen. Tätä jatketaan lagerista riippuen viikoista kolmeen kuukauteen.

Maultaan lager on maltillisen humalainen, raikas ja kuivahko. Tuoksultaan lager puolestaan on maltainen ja kevyen viljainen. Koska lager ei käymisvaiheessaan saa käymisaromeja, voidaan lagerin makuun vaikuttaa annostelemalla humalaa lagerin sekaan. Humala antaa lagerille sekä katkeruuden että aromin. Lageria voi maustaa myös savustamalla maltaita. 

Lagerin tarjoilu

Lager-olut tarjoillaan yleensä viileänä. Suomen kielessä kuulee välillä ilmaisua ”taskulämmin”, millä viitataan usein juojan mielestä liian korkeaan tarjoilulämpötilaan. Parhaan makunautinnon saamiseksi lagerin tarjoilulämpötila onkin hyvä pitää alhaisena. 

Tarjoilulämpötila ei ole kuitenkaan ainoa asia, mikä vaikuttaa oluen makunautintoon. Oman osansa nautintohetkeen tekee myös lasi, jossa olut tarjoillaan ja nautitaan. Usein ravintoloissa olut tarjoillaa brittiläisessä pint-lasissa, mikä Suomessa tunnetaan perinteisesti tuoppina. Tämä ei kuitenkaan ole lagerin tarjoiluun ihanteellinen lasimalli, sillä tuopin avonaisen suun takia oluen aromit karkaavat nopeasti, mikä tapahtuu etenkin hiilihappoisille oluille – kuten lagerille. Lager tulisikin nauttia toisesta perinteisestä lasityypistä, nimittäin kolpakosta. Kolpakko on perinteinen lasimalli, minkä tunnistaa etenkin lasista löytyvästä kahvasta. Kolpakoita on monenlaisia pienillä variaatioilla ja niitä valmistetaan lasin lisäksi muista materiaaleista, kuten hopeasta, savesta, puusta, posliinista ja tinasta. Koska kolpakko on tarkoitettu hiilihapollisten juomien nauttimiseen, löytyy kolpakoista toisinaan myös kansi. Kolpakot ovat usein vetoisuudeltaan puolen litran luokkaa.