Ti, 29.05.2012 - 12:12

Maaliskuun lopulla Ilmalan hallissa Erkka Westerlundia Jokereitten jatkopaikasta onnitellut HIFK:ta vastuussa valmentava Petri Matikainen teki MM-kisojen jälkeen omalla fläppitaulullaan mielenkiintoisen siirron.

Saattoi tulla joillekin yllätyksenä, mutta heille, joille ”Petun” visiot joukkueen tekemisistä vastaavana ovat tuttuja pidemmältä jaksolta saattoivat kuitata uutisen aika lailla odotettuna. Kokeneen koutsin ensimmäinen vuosi legendaarista kiekko-organisaatiota valmentavana antoi  runsaasti lisäoppia vaativan ammatin harjoittamiseen, vaikka päättyikin lopulta painajaiseen ”pahimmassa” mahdollisessa paikassa.

Arvokasta dataa tuli varmasti merkattua muistiin kisojenkin aikana, niin harjoituksia, kuin muittenkin matseja analysoidessa. Matikaiselle, kuten useimmille hänen virkaveljilleenkin on nimenomaan HIFK:n valmentaminen ollut jonkinlainen haave, unelma, tai niiden täyttymys. Harva, jos ylipäätään kukaan osaa ennakoida sitä myllyä, jonka jauhettavaksi he joutuvat. Jukka Jalonenkin oli aikanaan yhtenä ehdokkaana Doug Sheddenin aloittaessa omaa virkakauttaan.  Hänen osaltaan homma ei kuitenkaan tuolloin toteutunut, koska ei vielä tiedetty, kuinka vasta pestattu ”Sheds” oman palapelinsä kokoaisi.

Mennyttä kautta pyykätessä on käytössä ollut perinteitten mukaisesti useita erilaisia ja aika paljon toisistaan poikkeavia pesuohjelmia. Kirjo vaihteli Dreamteamin pilanneesta ammattitaidottomasta valmennusjohdosta hämmästelyyn siitä mitä tapahtui runkosarjan viimeisellä neljänneksellä muut potentiaaliset mestarit voittaneelle HIFK:lle?

Vastauksia etsittiin, tulevia aikoja silmällä pitäen niitä tarvittiin ja niitä myös löydettiin. Ei nimittäin aivan heti unohdu Stadinkaan puolella punaisiin uskoneitten ottelusarja Jokereita vastaan. Vajaa viikko, neljä matsia ja lauluun……… ainoat maalintekijät Eero Somervuori ja Ilari Melart………

Sitä toista HIFK:ssa ollutta Matikaista, Penaa lainaten, tiettyjä signaaleja tulevasta oli havaittavissa jo aika varhaisessa vaiheessa. Sairastelu, loukkaantumiset, puhumattakaan pelillisistä ongelmista, jotka tosin loistivat poissaolollaan niissä tilanteissa, joissa joukkueen Creme de la Creme ei ollut kaikilta osin käytettävissä. Pelicans ja JYP olivat Petoluolan ytimessä ne joukkueet, joiden tekemisiä tutkittiin erityisen tarkkaan ja oikeaan osuttiin.

Runkosarjan kirkkaimmatkin kiintotähdet ovat playoffseissa aivan uudenlaisessa tilanteessa. Niinpä ei ole millään lailla yllättävää, että Matikainen halusi ennestään tuttuja luottomiehiä toiselle kaudelleen. Roope Talajasta hän kouli Bluesia koutsatessaan yhden runsaasti jääaikaa saavista, paljon minuutteja, mutta vain ansioista. Laiturin henkinen isä, Minskin möhköfanttinakin tunnettu Jere Karalahti oli siunaamassa siirtoa.

Ville ”Vito” Varakkaan profilointi valmistui sekin espoolaisten yllättäessä kaikki toissa keväänä. Ei tuumaakaan taka-askelia missään vaiheessa. Sama pätee vuoden Lahdessa pelanneeseen ”Slowhand” Luttiseen, sekä potentiaaliseen nuoreen laituriin Iiro Pakariseen. Kokenut sentteri Joakim Eriksson on hänkin tuttu ”Petulle” jo ennestään. Ylivoiman luotettavaan siniviivatyöskentelyyn HIFK:n hankkima Kyle Klubertanz täyttää hänkin määreet, unohtamatta maalille palkattua Joni Ortiota. Sentterin tontti on kuitenkin vielä vapaana, ainakin yksi, ehkä kaksikin….aika näyttää……..

Se, pelataanko Pohjois-Amerikassa ensi kaudella selviää myöhemmin. Tiivistä ja kimppahenkistä joukkuetta kootessa voisi kuitenkin hyödyllisempää täyttää avoimet paikat ihan välittömästi mahdollisuuksien mukaan. Rem Murray….. we miss You………….

 

© uuge k