Ma, 16.08.2010 - 12:56

Viikonloppuna runsaat 17000 juhlijaa kerännyt Ankkarock vastasi myös sunnuntaina koviin odotuksiin. Puolilta päivin aloitettiin ja perinteiseen tapaan nuoret lupaukset saivat tilaisuutensa Rocklavalla.

Ensi kertaa isommissa puitteissa ja vielä festareilla, ilo irti, kiitokset nuorille kyvyille Korson koulusta, sekä bändeille Fiction ja Rockspot.

Kasarisoundeihin ja ehkä sinne jonnekin 70-luvun lopullekin inspiraatioidensa lähteet ulottava Reckless Love aloitti Puistolavalla. Myöhemmin nähtäväksi ja kuultavaksi jää oliko "Beautiful Bomb" se juttu heidän urallaan, vai riittävätkö eväät pidemmälle. Niin, tai näin, hauska kokemus kuitenkin.

 Ammattinsa osaavilla ja erittäin katu-uskottavilla taustabändeillä aloitettiin iltapäivä Korson lavalla. Skebat olivat vireessä, kuten muutkin instrumentit valmistellen tietä yhdelle näyttävimmistä..........

Jenni Vartiaisella on Chisun ja PMMP:n tavoin kunnon shown tekeminen kaikin puolin visio hallussa asukokonaisuuksita lähtien. Hänenkin tapauksessaan oli hienoa todistaa suomalaista "knowhowta", tilanne, jossa ei mennä vain muutaman hittibiisin varassa kuittaamaan keikkapalkkiota.

 Elämä on juhlaa, niin albumilla, kuin livenäkin koettuna. Samuli Putro soolona, kera mainion taustaryhmänsä toimi pienellä lavalla erittäin hyvin. Kapinaa, kapinaa ja tajunnan virtaa päivittäisestä elämästämme.

Visuaalinen puoli oli hyvällä mallilla myös Putron bändissä Elina Katajamäessä, joka viuluineen ja stemmalauluineen "istui" hyvin kolmen äijän kimppaan.

Komppi oli kokoonpanossa miehitetty siten, että niin Sami Kuoppamäki, kuin Hannu Pikkarainenkin soittivat kitaroiden lisäksi myös rumpusettiä. Bändillä oli hauskaa ja tämä tarttui nopeasti myös yleisöön Putron spiikkien sisällön heitellessä laidasta laitaan.

Disco Ensemblestä huokui sellaista energiaa, että välillä pohdiskeli oikein vakavissaan sitä, miten jätkillä happi riittää? Ilman muuta laatukamaa omassa genressään, mutta riittääkö yleisöä jo ennestään aika tukkoisessa tilassa olevalla reviirillä, jossa bändejä kaukaa lännestä tuntuu tulevan päivittäin.

 Baseballsin viime vuonna aloittama rockabillyvillitys on toivottavasti johdattanut kansalaisia myös tyylisuunnan alkulähteille. Johnny Burnette, Eddie Cochran ja itse Elviskin uransa alkuaikoina, Crazy Cavan, Stray Cats ja muut.........

Berliinissä kolmisen vuotta sitten perustettu Baseballs on kieltämättä lukenut läksynsä hyvin. Bändi svengaa, hemmoilla kiehkurat kuosissa ja yleisö enemmän kuin innoissaan, mitä siihen enempää?

Trashmetallin alueella satoa jo useamman vuoden niittänyt Mokoma huipensi festivalikiertueensa Korsoon. Nähdystä ja tietysti ennen kaikkea kuullusta päätellen pioneereissä roihuaa elämän liekki.

 It's only rock'n roll........

 .....and we like it. Mitään lisäämättä, mistään vähentämättä Mr Monroe bändeineen näytti mistä tässä oikein on kysymys. Ei haitannut vaikka spagaatti vähän pyki, aitoa, konstailematonta ja edelleen niin toimivaa. Keep on Rollin!

Ismo Alanko kuuluu heihin varmoihin ja valittuihin, jonka juttu on melkein poikkeusetta aina nipussa, teki hän sitten mitä tahansa. Viisimiehinen Teho-Osasto oli sekin maineensa veroinen ja heidätkin nähdessään tunsi kansallisylpeyttä erittäin kovatasoisten kotimaisten artistien vuoksi. Kyllä meiltä löytyy....

 Näin on asioiden laita myös läntisessä naapurissamme. Maja Ivarsson kera The Soundsin voi senkin huoleti heittää mille estradille tahansa. Näköä, taitoa ja uskottavuutta, tack så mycket!

(c) uuge k