Ti, 22.05.2012 - 11:52

Aihetta juhlaan on MM-kisoja dominoineen itäisen naapurimme lisäksi myös finaalissa statistin osaan jääneen Slovakian leirissä, pronssin tsempannutta Tsekkiä unohtamatta. Leijonien lauman koostumuksesta vastaavilla ovat sen sijaan vakavat itsetutkiskelun hetket edessään.

Kisojen suurin yllättäjä yksilötasolla oli kaikki mahdolliset pystit pokannut Jevgeni Malkin. Tuntui suorastaan hämmentävältä nähdä tämä luova invidualisti profiloituneena ilta illan jälkeen yhteisen hyvän eteen. Maajoukkue, jonka menestymiseen tsempataan ihan tosissaan vaihdosta toiseen ja aina silloin tällöin vierellä se toinen kummajainen, NHL:n tehokas venäläinen egotrippari Ovetshkinin Allu. Näin ollen vakuuttavaan todistusaineistoon viitaten toteamme Venäjän ykköskoutsin Zinetula Bilyaletdinovin palauttaneen järjestyksen vuosia sekavassa tilassa olleeseen tähtisikermään. Tehtävä, jota täytti kaikin puolin Mission Impossible vol 4 määreet.

Ruotsalaisten varmana pitämällä mestaruudella ei ole aihetta ilakoida Suomenlahden tällä puolen. Arki on omasta takaa yllättävänkin harmaa ihanan lämpimistä ja aurinkoisista kevätpäivistä huolimatta. Reality Check kotiyleisön edessä tuli oikeaan aikaan paikasta puhumattakaan. Tummia pilviä oli tosin runsaasti taivaalla jo siinä vaiheessa kun kerrottiin Vinnie Peltosen jäävän ilman töitä näissä kisoissa. Nimilistaa tsekkaamalla selvisi nopeasti sekin, mitä lajin parissa ammatikseen työskentelevät olivat jo aiemmin spekuloineet kisamiehistömme kokoonpanoa ennakoidessaan.

Peltonen ei missään vaiheessa itse valitellut kovaa kohtaloaan. Se yksi isompi otsikkokin oli erotettu asiayhteydestä ja kauppa kävi. Kokenut laituri ja ikoni oli treenipelien perusteella selkeästi nousujohteisessa kondiksessa, vauhti riitti ja olisi varmasti riittänyt kisoissakin. Päävalmentajamme ”omien äijien” floppaaminen koko joukkueen leveydeltä on raastavan haasteellinen uudisrakentamisen paikka Jukka Jaloselle. Puolustuksessa ainoastaan Ossi Väänänen ja Joonas Järvinen täyttivät kriteerit. Hyökkäyspäässä liksansa ansaitsivat Valtteri Filppula, Jesse Joensuu, Mikko Koivu ja pitkälti myös Jussi Jokinen. On käsittämätöntä, että SM-liigan finaaleissa dominoinut Jani Tuppurainen armahdettiin vain kertaalleen kokoonpanoon.

Eikä mennyt tappion kalkkien nieleskelyssä kuin muutama päivä kun alettiin odotella Mikael Granlundin sopimuksen julkaisua Pohjois-Amerikkaan. Toivoa sopii nuoren miehen pohtivan tulevaisuuttaan päivän, pari ja tarvittaessa enemmänkin. Hänen potentiaaliaan kiekkoilun emämantereen koitoksiin ei varmasti kukaan kiistä. Sinne kyllä ehtii myöhemminkin…….ehkäpä vuosi täällä sentterinhommissa……?

© uuge k